Askelia aleksitymian ymmärtämiseen

Olen pohtinut aleksitymiaa hieman enemmän. Mietin, millaisia kokemuksia teillä ihmisillä on aleksitymikoista? Itselläni on läheinen ystävä, joka epäili itsellään jonkin sortin aleksitymiaa, sillä hän ei omien sanojensa mukaan tunnista tunteita, eikä osaa nimetä niitä. Hän tuntee tunteet tietynlaisina fyysisinä oireina, kuten sydämenhakkauksena, poltteena rinnassa, värähtelynä tai lievänä päänsärkynä.

Aiheuttaisiko rationaalinen ajattelu turhautumista, kun hän ei ymmärrä toisen henkilön ajatuksenjuoksua tai näkemystä, vaikka hän kuinka yrittäisi? Turhautuminen voisi tuottaa päänsärkyä, sillä hän käy läpi päässään kaikki mahdolliset seikat, miksi toinen ihminen väittäää jotain, mikä on hänen näkemyksensä mukaan täysin irrationaalista.

Me ihmiset olemme luonnostaan tunteellisia ihmisiä ja jotkin arvot ja moraalit, mitä meille on kehittynyt ajan mukaan, estävät meitä näkemästä totuutta. Joskus tiedämme, että puheissamme ei ole järkeä, mutta emme vain pysty jääräpäisesti myöntämään sitä. Meillä on näkökulma, minkä haluamme toisen näkevän ja koska toinen ei pysty tai halua näkeä sitä syystä tai toisesta, haluamme taistella sen puolesta. Miksi? Ehkä sen vuoksi, ettemme halua toisen ajattelevan, että olisimme keksineet koko asian päästä tai emme usko toisenkaan osapuolen olevan täysin oikeassa. Haluamme väittelytilanteessa aina päästä kompromissiin - jos se venyy pitkäksi ja ymmärrämme, että molemmilla on hyvä pointti - molemmat hyötyvät.

Aleksityminen ihminen voi ymmärtää tämän saman asian samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. Aleksityminen ihminen on mielestäni yhtä älykäs ja ainutlaatuinen kuin muutkin. Hänessä ei ole sen enempää virheitä kuin muissakaan ihmisissä. Sama pätee autismiin: aivot kehittyvät erittäin paljon tietyillä alueilla ja sen vuoksi jokin osan aivoista kehittyminen jää vähän vähemmälle. Sama pätee jokaisessa ihmisessä; Ihmisillä on heikkoutensa ja vahvuutensa. Aleksitymiassa tämä kehittyminen on mahdollisesti enemmän loogisella tasolla; Ongelmanratkaisukyky ja rationaalinen ajattelu ovat aleksityymikon "turva-alue" kun tunteet taas vieras alue. Turva-alueella tarkoitan sitä, kun ihminen joka rakastaa soittamista, soittaa ja tekee sitä mielellään ja nauttii siitä, mutta kun hänet laitetaan hitsaamaan, hän on aivan hukassa.

Aleksitymisyys vaihtelee

Monet varmasti omasta kokemuksesta tietävät, että kaikki väittämäni eivät päde omaan tuntemaansa aleksitymiseen henkilöön. Aleksitymian vaihtelevuus vaihtelee samalla tavalla kuin värit maailmassa, samoin kuten ihmisen persoonallisuus. Jos haluamme ymmärtää aleksitymiaa paremmin, meidän pitää analysoida häntä ihmisenä ja persoonana, jotta tiedämme miten hän kokee tunteensa. Ensimmäinen askel on tiedostaa aleksitymia ja hyväksyä se. Toinen askel on keskustella asiasta positiivisella, aidolla kiinnostuksella. Keneltä voit saada enemmän tietoa aleksitymiasta kuin aleksityymikolta itseltään?

Aiheeseen liittyvä hyvä kappale:
Anberlin - Alexithymia

Aleksitymia

Mainitsin aleksitymiasta blogikirjoituksessani tunneäly, mutta mikä aleksitymia oikeastaan on?
Lyhyesti sanottuna aleksityminen ihminen ei löydä sanoja tunteilleen ja hän kokee tunteet fyysisinä oireiluna, kuten selkäkipuna.
Pirjo Helastin mukaan aleksitymisyys vaihtelee ihmisessä samalla tavalla kuin esimerkiksi älykkyys; Toiset ihmiset osaavat yhdistellä fyysisiä tunnekokemuksia eri tunteisiin ja toisille se on mahdotonta. Aleksitymia vie sanat ja tunteet.
Pahassa aleksitymiassa aleksityymikon aivot eivät osaa tulkita tunneärsykkeitä.

Tämän "lähteen" mukaan aleksitymiasta kärsii joka kymmenes. Nämä toiminnan ihmiset eivät osaa erottaa pahaa mieltä ja fyysistä kipua. Kuulostaa todella suurelta määrältä, että meistä joka kymmenellä olisi paha aleksitymia

Äiti lapsen ainoana leikkikaverina?

Kun olin pieni ja minua kiusattiin ulkona, äiti sanoi, ettei heistä kannata välittää. Uskoin äitiäni sillä hetkellä, mutta kun minua kiusattiin taas, tuntui yhtä pahalta. Miten voin olla välittämättä, jos kiusaajat olivat naapuruston ainoat mahdolliset kaverit? Sanoin, etten halua olla yksin ja hän sanoi siihen, että:"Leiki äitin kanssa." Pelattiin shakkia ja sanoin, ettei hänellä ole aikaa leikkiä (eli pelata) minun kanssa koko aikaa ja hän sanoi, että on. En uskonut. Eihän äiti voi leikkiä kanssani koko aikaa kun hänen pitää tehdä ruokaa ja hoitaa kotia. Aloin taas murehtia kavereista...

Voiko äiti olla väliaikaisesti lapsen ainoa leikkikaveri, jos hänellä ei naapurustossa esim. asu muita oman ikäisiään kavereita?

Miten se vaikuttaa psyykkiseen kasvuun?

Uskon, että lapsen persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten hän reagoi yksinäisyyteen. Jos hän ymmärtää lapsena, ettei naapurustossa asu kavereita tai heistä ei ole hänelle kaveriksi ja tietää, että muutto on edessä, hän voi hyväksyä sen ja odottaa muuttoa ja pelata siihen asti vanhempiensa kanssa vaikka shakkia. Vuosi on kuitenkin äärettömän pitkä aika 4-vuotiaalle.

Lapsi tarvitsee oman ikäisiä leikkikavereita jo nuorena, jotta voi mahdollisimman pian alkaa kehittämään sosiaalisia taitojaan. Näitä taitoja on hyvin hankala taas oppia vuorovaikutuksessa vanhempiemme kanssa, sillä he eivät lähde mihinkään elämästämme, jos kohtelemme heitä kaltoin.


Mitä leikkejä vanhemman olisi järkevää leikkiä lapsensa kanssa?

En tiedä, onko vanhemman järkevää leikkiä lapsensa kanssa sellaisia leikkejä, missä hän joutuu itse taantumaan lapsen tasolle, esimerkiksi mielikuvitusleikit, kuten nukeilla, poneilla, leegoukoilla leikkiminen voi olla vanhemmalle hyvin kiusallista. Tuskin lapsikaan haluaa äitiään mukaan omiin Barbie-leikkeihin.
Hiekkalinnan rakentaminen voi toisaalta ollajopa ihan hauskaakin, kunhan ei tarvitse alkaa leikkimään sotilailla. Ei ole lapsen eduksi, jos hän kuvittelee oman vanhempansa olevan hänelle paras ystävä, kun se ei tule toimimaan pitkällä tähtäimellä hänen elämässään ja voi olla este lapsen itsenäistymisen kannalta.

Jos lapsella ei ole kavereita niin esimerkiksi päiväkodissa hoitajat pelaavat lasten kanssa muisti- tai lautapelejä, antavat paperia, että saa piirtää jne. Muistipelien ja shakin pelaaminen voi olla hyvä tapa saada aika kulumaan ja lisäksi se voi auttaa lapsen kognitiivisessa kehityksessä, sillä lapsi joutuu ajattelemaan paljon - eri asia, kuinka kauan lapsi jaksaa keskittyä esimerkiksi shakin peluun ja ei, en väitä, että päiväkodissa pelattaisiin shakkia.

Päiväkodissa hoitajat eivät itse piirrä ja jos äiti on lapsensa kanssa kahdestaan, niin onko hänen järkevää piirtää? Lapsi voi ajatella, että hän on huono piirtämään ja menettää motivaation kun näkee, että äitinsä on parempi piirtämään. Sen ikäinen ihminen ei välttämättä ymmärrä, että vanhempansa on harjoitellut kauan. Soittaminen voi olla myös järkevää tekemistä, sillä se on sosiaalista ja siinä oppii - jos lapsi on kiinnostunut.

Tunneäly: Tunteiden tiedostaminen & Empatia

Törmäsin jossain diipadaapa-sivulla erään psykologin väitteeseen, että empatian antaminen lisäisi antajan tunneälyä ja vahvistaisi aivojen kapasiteettia. Sivulla ei ollut lähdetietoja enkä löytänyt hakemallakaan alkuperäistä tutkimusta. Voi kuitenkin olla mahdollista, että tunneäly kehittyy empatian osalta kun tätä taitoa käyttää tarpeeksi, eli ns. taito empatiaan kehittyy.

Minua ei ole ikinä hirveänä kiinnostanut älykkyysosamäärä ja tunneäly, sillä niiden mittaaminen on kyseenalaista. Luultavasti pelkään, että joku testitulos kertoo minun olevani huonompi kuin mitä kuvittelen olevani. Meidän alitajuntaamme jää kuitenkin kalvaamaan asiat, mitä meille kerrotaan, jos ne liittyy millään tavalla meidän minäkuvaamme.

Tunteiden tiedostaminen

"Temperamentti on ihmisen perusta, jolle persoona rakentuu. Tunneäly toimii silmälaseina ja peilinä oman itsensä ja toisten hahmottamisessa ja ohjaamisessa. (Saarinen, 2002)

Tunteiden tiedostamisella tarkoitetaan Saarisen mukaan kykyä tunnistaa, ymmärtää ja eritellä omia tunteitaan." Lainaus otettu toisesta blogista.

Tämä pisti pohtimaan Saarisen lauseen koko merkitystä. Ensimmäisenä varmaan ajattelemme, että:"Kai nyt suurin osa ihmisistä tunnistaa tunteensa ja osaa eritellä ne ja kyllä nyt kuka tahansa ymmärtää, miksi on vihainen toiselle." Aleksityminen ihminen ei osaa edes tunnistaa tunteita saati sitten eritellä niitä.

Tunteiden tunnistaminen ja erittely on mielestäni helpoin osa, mutta ymmärtäminen on monesti hyvin vaikeaa. Tunteiden tiedostamisella on pakko olla monenlaisia tasoja. Oletetaan, että meillä ei ole mitään käryä tunteiden tiedostamisesta, jolloin voimme tuntea olomme fyysisesti "oudoksi". Tiedämme, että mistä outo olo johtuu, sillä se tulee aina kun ihastuksemme kohde hymyilee meitä päin, muttemme tiedä miksi siitä tulee niin outo olo.

Jos tiedostamme tunteemme "normaalisti", eli tunnistamme ja osaamme eritellä tunteemme omiin kategoirioihin ja ymmärrämme ali tai yli puolet ajasta, mistä tunteemme johtuvat, asiat pitäisi olla hyvin.
Ero ihmisten välillä tulee siinä, miten hyvin pystymme erottelemaan tunteemme ja miten hyvin ymmärrämme tunteitamme, eli mikä merkitys tunteillamme on, mistä ne johtuvat ja miksi koemme tiettyjä tunteita tietyissä tilanteissa. Toiset pystyvät erottelemaan tunteensa vain positiivisiin ja negatiivisiin ja toiset vielä tarkemmin iloisiin, surullisiin, vihaisiin jne.

Empaattisuus eli kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Empatia on älykkyyden muoto, jota käyttämällä ihminen kykenee ymmärtämään toisen ihmisen tunteita. Tässä on narsistin näkemys empatiasta.


Empatianpuute & kiusaaminen

Yllä mainitussa blogissa kirjoittaja oli sitä mieltä, että koulukiusaajilla olisi empatian kehittymisen puute. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, sillä koulukiusaaja voi hyvinkin tietää, miltä kiusaaminen tuntuu. Syytä kiusaamiselle voi hakea myös muualta. Ehkä hän haluaa kostaa jollekin sen, että häntä on itseään kiusattu tai saa toisen ihmisen mielipahasta itselleen hetkellistä mielihyvää. Mikään ei estä koulukiusaajaa tuntemasta syyllisyyttä teostaan esim. kotona ollessaan. Syyllisyyden tunteminen taas ei edellytä anteeksipyytämistä tai kiusanteon lopettamista, mutta se voi vaikuttaa kiusaamisen määrään vähentävästi - ainakin hetkellisesti. Kiusaaminen voi olla jollekin tapa täyttää jotain tiettyä aukkoa sisimmässään, minkä joku ympäristötekijä aiheuttaa.
Huomatkaa, että käytän sanoja välttämättä, mahdollisesti jne. En sano, että asia olisi yleisesti näin, mutta se voi olla joidenkin ihmisten kohdalla. Jokaisen ihmisen asemaa tulee miettiä henkilökohtaisesti, paitsi jos hänellä on diagnosoitu jotain, minkä vuoksi hänellä on satavarmasti jäänyt empatiataidot kehittymättä.

Ymmärrän empatiakyvyn tasot nollasta sataan. Jotkut ovat vähemmän empaattisia ja jotkut enemmän, muttei minulla ole mitään käsitystä siitä, mille tasolle "normaali" tulee. Ääripäissä on ehkä psykopatia ja altruismi?

Toinen paniikkikohtaus.

Voiko tämä oikasti pitää paikkaansa? Miten tämä voi tapahtua? Tapahtuuko tätä oikeasti?

Luulin, että teoriassa ihmisen mielen kontrolloiminen on, mitä se nyt teoriassa onkaan. Miten joku ihminen voi selvittää ihmisen kontrolloinnista kaiken, että saa hänet täysin hallintaansa? Hallintaansa tarkkailematta häntä. 

Tuntuu, että sydämensyke olisi kiihtynyt ja kaulaa koskettaessa sen tuntee, mutta muuten ei. Tuntuu, että aivojen läpi kulkee täysi sumupilvi. Tyhjyys. Peitän oiekalla kämmenelläni molemmat silmäni: näen luonnollisesti pelkkää mustaa. En ajattele mitään, mutta tunnen saman tunteen kuin silloin kuin sanon joskus, että:"Ei näin voi tapahtua", tai, "Miksi näin piti käydä?" Mikä se tunne on?

Aloin kirjoittaa tätä ennen kuin olin saada vallan paniikkikohtauksesta - tämä ei siis ole täysin paniikkikohtauksen alaisena kirjoitettua, puoliksi vain, kai? En ole ikinä kokenut normaalia paniikkikohtausta. Kerran aikaisemmin sain samankaltaisen. Tuntuu, että tämä on enemmän psykologista, sillä minulla ei ole mitään paniikkikohtauksen oireita. Enemmän henkinen voimattomuudentunne, tyhjyys ja sisäinen kaaos.

Aivot ei kulje. Ainakaan takaraivon yläpuolelta. Käsistä mennyt tunto puoliksi ja tuntuu kuin putoaisin hiljalleen maan läpi. Huokailen jatkuvasti enkä voi ajatella mitään diippiä. Vatsasta pistää samalla tavalla kuin putoaisit todella nopeaa ylhäältä ja samalla saisit pistoksen tikarista, mutta se kestää vain sekunin ajan. Siitä seuraa tauko ja sama toistuu. Kuolen.

Käyttäytyminen: Muuttuu tietyn henkilön kanssa

Oletko ikinä nähnyt ketään, kuka on todella hauska ihminen kahden kesken, mutta jonka käyttäytyminen muuttuu radikaalisti jonkun tietyn henkilön kanssa? Mistä tämä johtuu? Vai tunnistatko tällaista käyttäytymistä itsessäsi? Onko hänen ystävällään joku salainen kyky kutsua pimeä puoli tästä toisesta henkilöstä? Miten hän oikein tekee sen?
Monesti tällainen ihminen ihannoi hänen kaveriaan jostain syystä ja hän haluaa tehdä häneen vaikutuksen tai saada arvostusta takaisin. Hän luultavasti reagoi tilanteisiin tavalla, jolla uskoo saavansa ystävänsä nauramaan tai kuvittelee, että hänen ystävänsäkin tekisi niin. Tällöin hän muuttaa omaa asennettaan ystävänsä mukaan.
Paras tapa selvittää tällaisen ihmisen motivaatiot on selvittää, millainen tämä hänen ystävänsä on. Mitä hienoa hän näkee tässä hänen ystävässään, jonka seurassaan hänen on muututtava täysin. Jos satut mainitsemaan "muuttujan" ystävälleen asiasta, hän luultavasti kertoo, ettei hän ole niin ärsyttävä ja kertoo hänen hyvistä puolistaan.

Ryhmäkäyttäytyminen: Tyhmän esittäminen

Miksi kukaan haluaa esittää tyhmää?

Tuli erästä sarjaa (Teen Wolf) katsellessa mieleen Lydia, joka on oikeasti fiksu likka,
mutta esittää tyhmää, jotta poikaystävänsä näyttäisi fiksummalta.

Olemme varmaan kaikki nähneet myös sitä käyttäytymistä kun porukka tahalleen ymmärtää väärin tämän "blondin" kysymyksen tai pohdinnan ja jatkaa provosoimista ja haluaa tehdä hänestä "blondimman" kuin
mitä oikeasti on. Mutta miksi joku haluaa tehdä tuota? Kai se on jotain kiinnostuksen osoittamista lapsellisella tavalla. Ehkä tämä "blondi" esittää vasiten tyhmää, että saa puoleensa huomiota.
Moni ryhmästä olisi ymmärtänyt kysymyksen ja reagoinut siihen eri tavalla, jos he olisivat olleet kahden kesken tämän "blondin" kanssa, mutta kun paikalla on muitakin, niin se vain kuulostaa typerämmältä.