Aleksitymia

Mainitsin aleksitymiasta blogikirjoituksessani tunneäly, mutta mikä aleksitymia oikeastaan on?
Lyhyesti sanottuna aleksityminen ihminen ei löydä sanoja tunteilleen ja hän kokee tunteet fyysisinä oireiluna, kuten selkäkipuna.
Pirjo Helastin mukaan aleksitymisyys vaihtelee ihmisessä samalla tavalla kuin esimerkiksi älykkyys; Toiset ihmiset osaavat yhdistellä fyysisiä tunnekokemuksia eri tunteisiin ja toisille se on mahdotonta. Aleksitymia vie sanat ja tunteet.
Pahassa aleksitymiassa aleksityymikon aivot eivät osaa tulkita tunneärsykkeitä.

Tämän "lähteen" mukaan aleksitymiasta kärsii joka kymmenes. Nämä toiminnan ihmiset eivät osaa erottaa pahaa mieltä ja fyysistä kipua. Kuulostaa todella suurelta määrältä, että meistä joka kymmenellä olisi paha aleksitymia

Äiti lapsen ainoana leikkikaverina?

Kun olin pieni ja minua kiusattiin ulkona, äiti sanoi, ettei heistä kannata välittää. Uskoin äitiäni sillä hetkellä, mutta kun minua kiusattiin taas, tuntui yhtä pahalta. Miten voin olla välittämättä, jos kiusaajat olivat naapuruston ainoat mahdolliset kaverit? Sanoin, etten halua olla yksin ja hän sanoi siihen, että:"Leiki äitin kanssa." Pelattiin shakkia ja sanoin, ettei hänellä ole aikaa leikkiä (eli pelata) minun kanssa koko aikaa ja hän sanoi, että on. En uskonut. Eihän äiti voi leikkiä kanssani koko aikaa kun hänen pitää tehdä ruokaa ja hoitaa kotia. Aloin taas murehtia kavereista...

Voiko äiti olla väliaikaisesti lapsen ainoa leikkikaveri, jos hänellä ei naapurustossa esim. asu muita oman ikäisiään kavereita?

Miten se vaikuttaa psyykkiseen kasvuun?

Uskon, että lapsen persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten hän reagoi yksinäisyyteen. Jos hän ymmärtää lapsena, ettei naapurustossa asu kavereita tai heistä ei ole hänelle kaveriksi ja tietää, että muutto on edessä, hän voi hyväksyä sen ja odottaa muuttoa ja pelata siihen asti vanhempiensa kanssa vaikka shakkia. Vuosi on kuitenkin äärettömän pitkä aika 4-vuotiaalle.

Lapsi tarvitsee oman ikäisiä leikkikavereita jo nuorena, jotta voi mahdollisimman pian alkaa kehittämään sosiaalisia taitojaan. Näitä taitoja on hyvin hankala taas oppia vuorovaikutuksessa vanhempiemme kanssa, sillä he eivät lähde mihinkään elämästämme, jos kohtelemme heitä kaltoin.


Mitä leikkejä vanhemman olisi järkevää leikkiä lapsensa kanssa?

En tiedä, onko vanhemman järkevää leikkiä lapsensa kanssa sellaisia leikkejä, missä hän joutuu itse taantumaan lapsen tasolle, esimerkiksi mielikuvitusleikit, kuten nukeilla, poneilla, leegoukoilla leikkiminen voi olla vanhemmalle hyvin kiusallista. Tuskin lapsikaan haluaa äitiään mukaan omiin Barbie-leikkeihin.
Hiekkalinnan rakentaminen voi toisaalta ollajopa ihan hauskaakin, kunhan ei tarvitse alkaa leikkimään sotilailla. Ei ole lapsen eduksi, jos hän kuvittelee oman vanhempansa olevan hänelle paras ystävä, kun se ei tule toimimaan pitkällä tähtäimellä hänen elämässään ja voi olla este lapsen itsenäistymisen kannalta.

Jos lapsella ei ole kavereita niin esimerkiksi päiväkodissa hoitajat pelaavat lasten kanssa muisti- tai lautapelejä, antavat paperia, että saa piirtää jne. Muistipelien ja shakin pelaaminen voi olla hyvä tapa saada aika kulumaan ja lisäksi se voi auttaa lapsen kognitiivisessa kehityksessä, sillä lapsi joutuu ajattelemaan paljon - eri asia, kuinka kauan lapsi jaksaa keskittyä esimerkiksi shakin peluun ja ei, en väitä, että päiväkodissa pelattaisiin shakkia.

Päiväkodissa hoitajat eivät itse piirrä ja jos äiti on lapsensa kanssa kahdestaan, niin onko hänen järkevää piirtää? Lapsi voi ajatella, että hän on huono piirtämään ja menettää motivaation kun näkee, että äitinsä on parempi piirtämään. Sen ikäinen ihminen ei välttämättä ymmärrä, että vanhempansa on harjoitellut kauan. Soittaminen voi olla myös järkevää tekemistä, sillä se on sosiaalista ja siinä oppii - jos lapsi on kiinnostunut.

Tunneäly: Tunteiden tiedostaminen & Empatia

Törmäsin jossain diipadaapa-sivulla erään psykologin väitteeseen, että empatian antaminen lisäisi antajan tunneälyä ja vahvistaisi aivojen kapasiteettia. Sivulla ei ollut lähdetietoja enkä löytänyt hakemallakaan alkuperäistä tutkimusta. Voi kuitenkin olla mahdollista, että tunneäly kehittyy empatian osalta kun tätä taitoa käyttää tarpeeksi, eli ns. taito empatiaan kehittyy.

Minua ei ole ikinä hirveänä kiinnostanut älykkyysosamäärä ja tunneäly, sillä niiden mittaaminen on kyseenalaista. Luultavasti pelkään, että joku testitulos kertoo minun olevani huonompi kuin mitä kuvittelen olevani. Meidän alitajuntaamme jää kuitenkin kalvaamaan asiat, mitä meille kerrotaan, jos ne liittyy millään tavalla meidän minäkuvaamme.

Tunteiden tiedostaminen

"Temperamentti on ihmisen perusta, jolle persoona rakentuu. Tunneäly toimii silmälaseina ja peilinä oman itsensä ja toisten hahmottamisessa ja ohjaamisessa. (Saarinen, 2002)

Tunteiden tiedostamisella tarkoitetaan Saarisen mukaan kykyä tunnistaa, ymmärtää ja eritellä omia tunteitaan." Lainaus otettu toisesta blogista.

Tämä pisti pohtimaan Saarisen lauseen koko merkitystä. Ensimmäisenä varmaan ajattelemme, että:"Kai nyt suurin osa ihmisistä tunnistaa tunteensa ja osaa eritellä ne ja kyllä nyt kuka tahansa ymmärtää, miksi on vihainen toiselle." Aleksityminen ihminen ei osaa edes tunnistaa tunteita saati sitten eritellä niitä.

Tunteiden tunnistaminen ja erittely on mielestäni helpoin osa, mutta ymmärtäminen on monesti hyvin vaikeaa. Tunteiden tiedostamisella on pakko olla monenlaisia tasoja. Oletetaan, että meillä ei ole mitään käryä tunteiden tiedostamisesta, jolloin voimme tuntea olomme fyysisesti "oudoksi". Tiedämme, että mistä outo olo johtuu, sillä se tulee aina kun ihastuksemme kohde hymyilee meitä päin, muttemme tiedä miksi siitä tulee niin outo olo.

Jos tiedostamme tunteemme "normaalisti", eli tunnistamme ja osaamme eritellä tunteemme omiin kategoirioihin ja ymmärrämme ali tai yli puolet ajasta, mistä tunteemme johtuvat, asiat pitäisi olla hyvin.
Ero ihmisten välillä tulee siinä, miten hyvin pystymme erottelemaan tunteemme ja miten hyvin ymmärrämme tunteitamme, eli mikä merkitys tunteillamme on, mistä ne johtuvat ja miksi koemme tiettyjä tunteita tietyissä tilanteissa. Toiset pystyvät erottelemaan tunteensa vain positiivisiin ja negatiivisiin ja toiset vielä tarkemmin iloisiin, surullisiin, vihaisiin jne.

Empaattisuus eli kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Empatia on älykkyyden muoto, jota käyttämällä ihminen kykenee ymmärtämään toisen ihmisen tunteita. Tässä on narsistin näkemys empatiasta.


Empatianpuute & kiusaaminen

Yllä mainitussa blogissa kirjoittaja oli sitä mieltä, että koulukiusaajilla olisi empatian kehittymisen puute. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, sillä koulukiusaaja voi hyvinkin tietää, miltä kiusaaminen tuntuu. Syytä kiusaamiselle voi hakea myös muualta. Ehkä hän haluaa kostaa jollekin sen, että häntä on itseään kiusattu tai saa toisen ihmisen mielipahasta itselleen hetkellistä mielihyvää. Mikään ei estä koulukiusaajaa tuntemasta syyllisyyttä teostaan esim. kotona ollessaan. Syyllisyyden tunteminen taas ei edellytä anteeksipyytämistä tai kiusanteon lopettamista, mutta se voi vaikuttaa kiusaamisen määrään vähentävästi - ainakin hetkellisesti. Kiusaaminen voi olla jollekin tapa täyttää jotain tiettyä aukkoa sisimmässään, minkä joku ympäristötekijä aiheuttaa.
Huomatkaa, että käytän sanoja välttämättä, mahdollisesti jne. En sano, että asia olisi yleisesti näin, mutta se voi olla joidenkin ihmisten kohdalla. Jokaisen ihmisen asemaa tulee miettiä henkilökohtaisesti, paitsi jos hänellä on diagnosoitu jotain, minkä vuoksi hänellä on satavarmasti jäänyt empatiataidot kehittymättä.

Ymmärrän empatiakyvyn tasot nollasta sataan. Jotkut ovat vähemmän empaattisia ja jotkut enemmän, muttei minulla ole mitään käsitystä siitä, mille tasolle "normaali" tulee. Ääripäissä on ehkä psykopatia ja altruismi?