Luin filosofian kirjaa René Descartesista, hieno mies ja hienot aatteet. Hän oli käyttänyt optista illuusiota selittääkseen, miksi aisteihin ei kannata luottaa, mutta sain itse inspiraation käyttää optista illuusiota selittääkseen aivopesumenetelmästä, miksi se toimii.
Esimerkki:
 |
| Kuva näyttää liikkuvalta, mutta jos peität kädellä molemmat reunat, illuusio hajoaa. |
Oletko koskaan yrittänyt katsoa optista illuusiota siten, että kuvittelet oikeasti, että uskoisit illuusion olevan totta? Että yllä oleva kuva liikkuisi oikeasti? Asettuisit sen jälkeen tilaan, jossa kuvittelisit olevasi uskonnollisen aivpesun uhri. Olisit tilanteessa, jossa Jeesus opettaa sinulle omia näkemyksiään maailmasta näyttäen sinulle ihmetekojaan, joiden et tietäisi olevan pelkkä illuusio....
Ihminen näkee illuusion oikeassa elämässä ja kuvittelee sen todeksi. Tämä on empiirinen eli kokemukseen perustuva tieto, joka monesti uskotaan todeksi. Et tietenkään usko illuusioihin kun ne näytetään sinulle pieniltä paperilappusilta koulun luokkahuoneessa ja kerrotaan jo etukäteen, että kyseessä on kuvat, joiden geometria huijaa aisteja.
Jos lähdetään miettimään uskonnollista aivopesua, on hankala lähteä sanomaan, mitä kaasuvalotustekniikoita siellä on käytetty saadakseen uhrit uskomaan yliluonnollisiin voimiin ynnä muuta. Onhan kyseessä voinut olla psykedeelit ynnä muut huumausaineet, kuka tietää.
En ala väittelemään täällä Jumalan olemassaolosta tai Raamatun todenperäisyydestä. Uskonnolliset ihmiset eivät osaa hyväksyä sitä, että toiset eivät näe asioita samasta näkökulmasta kuin he itse ja mitä tulee aivopesun purkamiseen. Aivopesty ihminen ei halua uskoa toisin, varsinkaan kuin ei itse hyödy siitä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti