Mieleen on juolahtanut kymmenkunta hyvää ideaa joita on mielenkiintoista pohtia. Kaikki on siis asioita, mitä on tullut pohdittua, pääteltyä ja mietiskeltyä.. ei siis mitään teoreettista faktaa, mutta kuuluisaa sanomaa lainaten: on kahdenlaisia totuuksia: pääteltyjä ja kokemuksiin perustuvia (rationalismi ja empirismi).
Voiko ajatukset toimia defenssinä? Jos voi niin miten?
... NO SIIS. Tottakai ihminen ajattelee koko ajan, (ellei ole ihan braindamaged) eri asia sitten että pohtiiko mitään järkevää.. ;) Tarkoitan siis sitä ylirationaalista pohdintaa, kyselemistä (itseltä tai toiselta) tai asioiden pohtimista, jos se on epätavanomaista luonteelle, kiihkeää ja tapahtuu tilanteessa mikä on ahdistava.
Itseasiassa tilanne voi olla ahdistava vaikkei sitä itse koekaan ahdistavaksi eli on ristiriitaiset tunteet/ajatukset tiedostamattoman ja tiedostetun välillä.
Kaksi esimerkkiä:
Sosiaaliset motiivit (tiedostamaton) ja minäkäsitys, itsevarmuus tai ylipäänsä tieto omasta itsevarmuudestaan ja kyvyistään suoriutua siitä, mitä meni lupaamaan. Mahdollisesti hän ei ajatellut seurauksia hetkenä jona lupasi, kun tilanne oli niin nopea ja kieltäytymisestä olisi seurannut suora kasvojen menetys.
Läheisyydentarve ja läheisyydenpelko. Ihminen kaipaa tietoisesti läheisyyttä ja alkaa hakemaan sitä, sitten kun sitä on tarjolla tiedostamaton läheisyydenpelko puskee esiin. Tilanne on mennyt niin pitkälle, että olisi noloa enää perääntyä tässä vaiheessa kun itse on tehnyt selkeät aloitteet. Tilanne alkaa ahdistaa ja silloin on lupa syyttää omaa päätä. Ei siis missään tapauksessa itseään vaan oman systeeminsä toimintamalleja, missä ei ole mitään logiikaa.
Molemmissa tapauksissa seurauksena on selittäminen, höpöttäminen, kiertely, kaartelu ja puheenaiheen tai tilanteen yrittäminen kääntää muualle, ettei tarvitse tehdä sitä, mitä lupasi. Joissakin tilanteissa on hyvin selkeää, tiedostettua ja järkevä strategia tehdä niin, mutta entä jos alat tekemään sitä yhtäkkiä? Jossain aivan muussa tilanteessa ja sen huomaa vasta sitten kun tilanne on muuttunut vähintään kiusalliseksi. Olet selittänyt 10 minuuttia asiasta X, toinen on hiljaa, se ahdistaa, alat kyselemään ja uppoat omiin ajatuksiisi. Mietit mielummin vaikka naapurin valittavaa pariskunnan kaksinaismoralistista isäntää entä katsot jotain elokuvaa vieraasi kanssa.
En ole enää varma, liittyykö havainnollistavat esimerkit tilanteeseen millään tavalla. Jokaisen ihmisen defenssit on muodostuneet uniikisti, kuten persoonallisuus, että tilanteisiin voi vaikuttaa - ja varmasti vaikuttaakin moni muukin asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti