tiistai 25. helmikuuta 2014

"Äiti, mikä on psykologia?"

Ensimmäinen kerta kun kuulin sanan "psykologia", oli sellaisella perus:"Mama said I'm special"-tyylisellä tilanteella kun olin 4-vuotias. Huomasin siis kaksinaamaisuuden äitini ystävästä ja kysyin äitiltä, että: "Miksi hän esittää sinulle kilttiä kun ei oikeasti edes pidä sinusta?" Selitin tilanteen, jossa täti hymyili äitilleni ja sanoi jotain kilttiä ja myötäili, mutta heti kun äitini kääntyi pois päin, hänen ilmeensä muuttui salamannopeasti katkeraksi.

Äitini vastasi, että:"Se on psykologiaa". En tiedä teistä, mutta meidän äiti ainakin keksi nuita vastauksia päästä, eikä hän tuolloin ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys juuri tällä vastauksella oli minun elämääni. Kysyin, että:"Äiti, mikä on psykologia?" Hän sitten tuumasi jotain, että:"Sellaisia viestejä, mitä ei sanota ääneen vaan ne huomaa enemmän käyttäytymisestä." Olin tietenkin aivan ylpeänä itsestäni siitä, että huomasin jotain niin deeppiä, vaikka olin niin nuori. Tämän innostamana olen aina luullut, että näen suoraan ihmisen läpi.

Ei hän kuitenkaan valehdellut. Hän oli oikeassa, että psykologia on sanatonta viestintää, mutta tuossa kontekstissa se oli enemmänkin vain kaksinaamaisuutta. Hän ei tietenkään halunnut sotkea minua aikuistenvälisiin ihmissuhdesotkuihin, joten hän vastasi jotain, mikä saa minut lopettamaan kyselemisen.

En vieläkään oikein ymmärrä, miten aikuinen ihminen ei pysty piilottamaan katkeruuttaan edes hiukan pidemmäksi aikaa, ettei ympärillä olevat huomaa totuutta, vai oliko tämän tädin tarkoitus oikeasti saada muut huomaamaan, kuinka typeränä hän äitiäni pitää?

Psykologia siis on sanatonta viestintää, missä ihminen lähettää signaalin tekemällä jotain tiedostamattaan tai tietoisesti ja johon toinen ihminen reagoi tietyllä tavalla tiedostamattaan sitä. Tullessaan tietoiseksi tällaisista viesteistä, ihminen voi vaikuttaa omiin reaktioihinsa tai oppia lukemaan toisten ihmisten sanattomia viestejä. Kehonkieli on hyvä esimerkki sanattomasta viestinnästä.

Olen tehnyt suuren virheen sosiaalisissa tilanteissa kun olen unohtanut tarkkailla tilannetta jatkuvasti reaaliajassa ja kiinnittää huomiota ihmisten käyttäytymisessä oleviin kaavoihin ja eteenkin sellaisiin kaavoihin ja asioihin, mitkä antaisivat vastauksia kysymyksiini, miksi joku käyttäytyy noin tai miksi joku ei ymmärrä jotain. Tällainen tarkkailu tapahtuu joiltakin ihmisiltä luonnostaan, mutta minulta se vie paljon energiaa.

Kaikista eniten minua on kiinnostanut psykologiassa se, mikä kiinnostaa varmasti kaikkia psykologiaa opiskelevista jollain tapaa, eli ymmärtää omaa persoonallisuutta ja käyttäytymistäni. Narsistisesta ja egosentrisestä iästäni kasvettuani olen alkanut kiinnostumaan enemmän muista ihmisistä ja heidän persoonallisuuksistaan.

Mitä psykologia on?

Jotta tämä ei kuulostaisi liian tylsältä, yritän kertoa tämän lyhyesti. Psykologia tutkii ihmismieltä, alitajuntaa ja sosiaalista käyttäytymistä. Jos haluat kuitenkin tylsistyä, tai tämä kuulostaa mielenkiintoiselta, kysy Googlelta. Suomi on paska kieli, joten kaikki tieto kannattaa lukea englanniksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti